Viihdyin Pompeijissa yhden ylimääräisen yön. Halusin käydä kaivauksilla vielä uudestaan, koska paikan päällä oli paljon nähtävää ja pohdiskeltavaa. Kuljeskellessani kaivauksilla lyöttäydyin aina jonkun turistiryhmän mukaan muina miehinä kuuntelemaan, jos opas kuulosti erityisen asiantuntevalta. Tämä tapa toimia oli halpaa kuin saippua, vaikken olekaan mikään sesteriuksenvenyttäjä. Lyöttäytymistä turistien seuraan harrastavat myös paikalliset kulkukoirat, jotka vaikuttivat oikein leppoisilta ja hyvävoimaisilta löhöillessään välillä varjoisilla kivetyksillä makupalojen ja rapsutusten välissä.
Päivän lopuksi kävin Pompejin amfiteatterissa, johon sen loiston aikaan mahtui 20 000 katsojaa. Stadioneita rakennetaan nykyään onneksi muuhun käyttöön, mutta samaan tarpeeseen amfiteatteriesitykset ovat vastanneet. Poliittisesti ja taloudellisesti kuvio on ollut suhteellisen sama kautta aikojen. Yleensä julkinen sektori osallistuu rakentamiseen ja sirkushuvit kustantaa joku yksityinen rahan, suosion tai vallantavoittelija.
Pompeiji oli vaikuttava paikka, mutta minua hiukan häiritsi, että pronssipatsaat olivat nykytaiteilija Igor Mitorajin tekemiä, eikä niillä ole mitään tekemistä alkuperäisten patsaiden kanssa. Ne ovat todellisia mestariteoksia, mutta oikeasti muusta maailmasta kuin ajanlaskun alun roomalaiskaupungin veistokset. Hämäävät varmaan monia.
Seuraavana päivänä päätin vierailla Capuan amfiteatterissa, koska se osui reitille. Se on Colosseumin jälkeen toiseksi suurin amfiteatteri roomalaisessa maailmassa. Antiikin Capua on muuten ollut nykyviihteessäkin esillä useaan otteeseen, sillä Spartacuksen gladiaattorikapina sai alkunsa sieltä. Muutama vuosi sitten tehdystä TV-sarjasta en niin välitä, mutta Stanley Kubrickin vuonna 1960 tehty ja Kirk Douglasin tähdittämä Spartacus on ihan kunkku. Varsinkin kun kaikilla näyttelijöillä on Elvis-kuontalot. Siinä oli mahtanut antiikkinen leijona pelästyä kun Fonzien näköinen vastustaja olisi astunut areenalle.
Capuasta matka jatkui sitten Aternumiin (nyk Pescara). Moottoripyöräilymielessä reitti oli monipuolinen. Ajoin jonkin matkaa moottoritietä, sitten vuoristossa erilaisia pienempiä teitä ja tunneleita. Heikompaa ja mutkaista tienlaatua oli kohtuullisesti, joten matkanteko sujui ripeästi.
Näitä tarinoita kirjoittelen paikallisessa rantaravintolassa Andrianmerta katsellen suhteellisen mukavassa säässä. Huomenna Juppiterin pitäisi taas heitellä salamia matkalla kohti Ariminumia.
Reitti: Pompeiji – Capua – Aternum
Lisää kommentti