Vapaapäivä Ariminumissa oli rentouttava. Löhöilin hotellilla siihen asti kun sade lakkasi ja kävin mainiossa kalaravintolassa nimeltä Amico. Kalojen syöminen oli antiikin Roomassa pääasiassa eliitin tehtävä, sillä kalaruuan hinta oli moninkertainen esimerkiksi häränlihaan verrattuna ja järjetön leipään suhteutettuna. Itse asiassa Marcus Porcius Caton ”Herramiesmaanviljelijän käsikirjan” mukaan harvinaisemmat kalaherkut saattoivat maksaa kokonaisen häränruhon verran. Nyt ovat samoilla seuduilla asiat lähes toisin päin. Härkä maksoi tuplasti hyvän kalan tai äyriäisannoksen verran, joten oli helppo päätyä kalamieheksi. Valinta jätti tietysti oivallisen mahdollisuuden jälkiruualle ja muutamalle kauhalliselle viiniä. Jouduin ennen nukkumaanmenoa käymään vielä kävelyllä rannalla sulattelemassa. Rannalla oli sadepäivän vuoksi aika tyhjää, vaikka ilta-aurinko paistoi kauniisti.
Tämä päivä on ollut aamusta asti yhtä auringonpaistetta. Bononiaan (Bologna) saakka kaasuttelin valaistuneena reipasta vauhtia pitkin autostradaa:”Aja suoraan 112 km ja käänny oikealle,” olivat navigaattorin ohjeet. Kyseinen osa meni helposti siihen asti kun piti kääntyä. Ajoin vahingossa liittymän ohi, koska oli niin kirkasta etten huomannut liittymää ruudulla. Yhdeksän kilometrin jälkeen tuli uusi mahdollisuus, jonka myös missasin. Huimaa tarkkaavaisuutta. Ajattelin jos tästä etapista tehtäisiin elokuva, sen nimeksi tulisi ”The Pathfinder”. Ajoin pois valtatieltä ja pysähdyin katsastamaan tilanteen. Päätin ajaa lopun pikkuteitä, vaikka niistä tuli matka-aikaa lisää tunnin verran.
Loppujen lopuksi mokailusta seurasi mukavaa matkantekoa, sillä reitti kulki rentoja maalaisteitä hienossa säässä. Kolmaskaan liittymämissaus ei haitannut, vaan ikään kuin täydensi päivän. Pellot vihertävät vielä tässäkin kohtaa Rooman valtakuntaa.
Saavuin Arilicaan (Peschiera del Garda), joka sijaitsee Benecus lacuksen (Gardajärvi) etelärannalla. Antiikin kartastoja tutkiessa ns. Alppien tämän puoleinen Gallia alkaa olla nyt vallattu, ainakin henkilökohtaisella tasolla. Roomalaiset ottivat sen haltuun ensimmäisen kerran jo 200-luvulla eaa. Yli 150 vuotta myöhemmin Gallia Cisalpina oli Julius Ceasarin hallitsema provinssi, joka rajoittui suurin piirtein Ravennan kohdalla kulkevaan Rubicon-jokeen. Tuon joen ylityksestähän alkoi sisällissota, joka lopetti tasavallan ja aloitti Ceasarin kuoleman jälkeen keisareiden diktatuurin. Suuntana Ceasarilla toki silloin oli etelä eli Rooman kaupunki. Alppien tuonpuoleinen Gallia kun oli tullut jo valloitetuksi.
Vietän täällä Benecus lacuksen rannoilla ylimääräisen päivän ja teen varmuuden vuoksi lisäsuunnitelmia ennen kuin lähden suinpäin Alppien tuonpuoleiseen Galliaan ja Germaniaan. Sotaisia kansoja kun on siellä ainakin noin historiallisessa mielessä ollut useampi.
Kartta alkaa loppua…
Reitti
Ariminum – Bononia – Arilica, Benecus lacus
Lisää kommentti