Antiikkinen kartastoni ei oikein kyennyt ehdottamaan järkevää reittiä Portus Delphinistä Lunan kautta Florentiaan, joten päätin kokeilla vaihteeksi moderneja moottoriteitä. Se osoittautui ihan kelpo tavaksi matkustaa. Vauhti oli sopivaa ja liikenne sujuvaa, maisemia toki ei ihan hirveästi ehtinyt seurata. Aika monta kertaa ajoin vuorten läpi tunneleita pitkin.
Saavuin Florentiaan (Firenzeen) alle kolmen tunnin ajorupeaman jälkeen. Valvotun pysäköinnin löytäminen moottoripyörälle kesti aika pitkään, koska ruuhkat, tietyöt, yksisuuntaiset kadut sekä sisäinen tiedostomaton halu ajaa samaa ympyrää uudestaan ja uudestaan hellesäässä estivät pääsyn haluttuun paikkaan. Lopulta paikka kuitenkin löytyi ja pääsin pötköttämään hetkeksi hotellille. Hotellissa oli hommissa Tobia-niminen koira, joka oli kyllä ihan mukava, vaikka kuvassa näyttää siltä, että emäntä oli unohtanut sekoittaa masennuslääkkeet aamuruokaan.
Illan tullen lähdin kävelylle tutustumaan kaupunkiin, joka kyllä kieltämättä on aika viehättävä. Valokuvailin kaikenmoista, patsaita, rakennuksia, putiikkeja, eläimiä ja ihmisiä. Jälkeenpäin kuvia selatessani tajusin, että kallot, pedot ja kuolema ovat tänään tarttuneet ruutuihin. Ikivanhaa taiteen kuvastoa. Kuvassa Perseus on katkaissut Medusan pään. RIP Medusa.
Aikani samoiltuani näiden viehättävien kulttuuri-ilmiöiden parissa alkoi nälkä kurnuttaa vatsanpohjassa. Joten eipä muuta kuin sopivaa ruokapaikkaa etsimään. Suuntasin kujille, joita myös tässä kaupungissa riittää.
Päädyin Ristorante Toto nimiseen ravintolaan, jossa valitsin ”Taglia di Manzo con Rucola” annoksen, jota olin syönyt aikoja sitten ollessani Roomassa. Meininki oli sillä lailla teemaan sopiva, että kaveri paukutti puolimetrisen terän omaavalla lihaveitsellä siivut valtavasta härän ruhonkappaleesta ja nakkasi ne grilliin hiillostumaan.
Oli muuten infernaalisen hyvää.
Lisää kommentti