Innsbruckin hyppyrimäessä ei näkynyt treenaajia kun lähdin aamulla kohti Müncheniä. Alkumatkasta ilma oli viileää ja tuulista, tie ylämäkeä mutkineen. Lisäksi yllä leijui sateen uhka. Nautin näistä kaikista ominaisuuksista varsin kuuman Italian jälkeen, sillä vihdoinkin tuntui siltä, että varusteet ovat säähän sopivat. T-paita päällä olisi voinut tietysti ajaa Italiassa koko ajan. Ja kaatuakin.
Matka oli tänään ajallisesti lyhyt, varsinkin kun ensimmäistä kertaa pääsin ajamaan nopeusrajoituksetonta tietä. 160 km/h vauhdissa viereistä kaistaa painoi auto viilettäen ohi. Täällä on tärkeää vilkuilla myös taustapeiliä, jos vaihtelee kaistoja. Lopulta mukavammalta tuntui ajaa 120km/h muiden ryömimiskaistalaisten mukana. Saavuin perille Müncheniin hyvissä ajoin ja kirjauduttuani hotelliin kävelin suoraan Glyptothek-museoon, jotta ehdin näkemään kaupungista edes jonkun nähtävyyden. Teemahan sopi tähän blogiin, sille museossa on oivallinen kokoelma antiikin kuvanveistotaiteen mestariteoksia.
Museon kokoelma koostuu pääasiassa kreikkalaisen kuvaveistotaiteen helmistä, mutta roomalaisten suurmiesten figuureista oli myös laaja kokoelma. Mietin mitenköhän nämä ovat tähän museoon päätyneet? Ovatkohan jotakin Kaarle suuren sotasaaliita tai vastaavia? Briteillähän esimerkiksi vastaavat museokokoelmat ovat muutaman vuosisadan kestäneen järjestelmällisen ryöväyksen tuloksia.
Aiheeseen. Kuvassa olevan veistoksen hahmo on roomalainen lakimies ja filosofi Cicero, jolla oli huvila aiemmin reissun aikana vierailemassani Tusculumissa. Näin ne kallot kiertävät ajatuksien ja moottoripyörien ohella ympäri maailmaa.
Samalla kuuden euron lipulla pääsi myös vastapäiseen museorakennukseen, jossa oli esillä keramiikkaa eri aikakausilta. Yli 2500 vanhaan minolaiseen ja kreikkalaiseen keramiikkaan oli kirjattu aika monta erilaista mytologista ja arkeen liittyvää tarinaa. Esimerkiksi kyseisissä ruukuissa käsitellään aiheena pankration-lajin painivalmennusta. Harjoituksessa lienee kyse alasviennistä.
Näyttelyssä oli mukava käydä. Museon rakennuksen ulkopuolella kohtaisin jälleen uuden maailman yhdessä muutaman aasialaisturistin kanssa. Kyseinen kuvaaja ja malli napsivat ihan muina henkilöinä kuvia rakennuksen pylväitä vasten. Ilmeisesti moderni yhteiskunta feminisoituu vauhdilla, sillä klassisen maailman patriarkaalinen hierarkia näytti tässä asetelmassa murenevan silmissä, ainakin näin tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta. Syvemmän analyysin jätän mielelläni asiantuntijoille, mutta näin arkisena ajattelijana mielestäni kuvaajan vilahtava persvako jotenkin täydellistää muutoksen tuulet. Pitää itsekin varmaan kuvaajana löysätä vyötä, että pärjää uudessa uljaassa maailmassa.
Niinpä niin. Kyseisten kokemusten jälkeen päätin lähteä hetkeksi lepäämään, käyden ensin syömässä kevyen Thairuoka-annoksen. Myöhemmin illallisella vierailin Müncheniläisessä kapakassa nauttimassa perinteisiin sopien bratwurstia ja hapankaalia sekä tietysti oluen. Huomenna on tarkoitus lähteä kohti boiien ja macromannien maata, Tonavan taakse. Mitenköhän uusi kulmia elämään sieltä taas löytyy?
Reitti
Veldidena – Gallia Transalpina
Lisää kommentti