Vietettyäni Prahassa pari päivää, lähdin aamulla kohti Berliiniä. Prahan kaduilla päivä avautui jo aikaisin kirkkaaseen päivänpaisteeseen. Ilman lämpötila oli melko miellyttävä 24 astetta. Pakkasin pyörän hotellin edessä. Jostakin syystä tarkistin aika monta kertaa, että kaikki takalaukun remmit olivat hyvin kiinni.

Praha oli ihan nasta paikka, jossa nähtävää jäi seuraavaksi kerraksi. Ainoa asia mikä Tsekeissä harmitti, oli naapuriemme Ruotsin, Venäjän ja Norjan kaltainen leikkirahavaluutta, jota vaihdoin vahingossa vähän liikaa. En viitsinyt vaihtaa niitä takaisin, koska hotellini lähiseudulla on jonkinlainen huonojen vaihtokurssien keskittymä, jota en tullessani tajunnut. Näistä turistien kanssa käytävistä sukkahousuihin ja rupliin perustuvista vaihtoleikeistä olisi hyvä päästä kaikkialla eroon. Jos ei euro kelpaa, niin vaikka sitten dollari käyttöön.

Matka kulki Dresdenin kautta Berliiniin. Tie oli koko matkan moottoritietä, enkä edes huomannut missä vaiheessa siirryin takaisin Saksan puolelle. Saavuin Berliiniin hyvissä ajoin, vaikka vähän pelkäsin minkälaista liikennettä 3,5 miljoonan ihmisen kaupungissa on sen keskustassa. Hotellille oli lopulta helppoa ajaa.

Saatuani pyörän parkkiin ja kamat huoneeseen tutkin mitä nähtävää tai tekemistä olisi lähiseudulla. Huomasin olevani aivan Berliinin eläintarhan vieressä, joten päätin mennä sinne. Katsoin netistä aukioloajat. Lipunmyynti oli auki enää 15 minuuttia. Katsoin Google mapsista reittiohjeen, otin  kameran sekä reppun mukaan ja eikun menoksi. Olin sisällä 3 minuuttia ennen lipunmyynnin sulkeutumista. Sisällä sitten pääsin tutustumaan eläimiin, joilla ei ollut yhdelläkään mikään kiire mihinkään. Laiskiainen on aika zen ilman moottoripyörän kunnossapitotarpeita.

Jotenkin tämän blogin antiikin Rooma-teemaan liittyen halusin nähdä leijonia, mutta kaikki eläinten kuninkaat olivat ilmeisesti luolissaan untenmailla. Nukkumisen tarve oli muutenkin aika voimakas kaikilla elukoilla tänään. Lähin antiikkiin viittaava asia oli tämä Obelixin unelma, eli joukko autuaasti kasassa lepääviä villisikoja.

Kierrokseni aikana tapasin myös muutaman saksalaisen Junnu Vainio-fanin. Lepokivi on näiden kavereiden mielestä hienoin suomalainen sana.

Vietän täällä Berliinissä vielä huomisen päivän, jolloin ajattelin lähteä jonkinlaiselle kierrokselle myös itäpuolelle. Kaupunki on aika ison oloinen, mutta maanläheisen tuntuinen. Paikallista katumuusikkoa oli pysähtynyt kuuntelemaan iso joukko ihmisiä ohittamisen sijaan. Hyvin toki kaveri veti.

Reitti

Praha – Dresden – Berliini

Lisää kommentti

. .