Eilen ajoin pisimmän yksittäisen etapin koko matkalla. Osittain tämä johtui siitä, että minulla kävi uskomaton tuuri. Puin aamulla Münchenissä sadeasua päälle sen verran pitkään hotellin parkkihallissa, että unohdin laittaa takalaukun remmit kiinni. Laukku lepäisi käytännössä ainoastaan sissybariin sujautetun kiinnikkeen varassa.
Ajettuani 120 km kohti Prahaa kun pysähdyin tankkaamaan. Huomasin, että takalaukkua ei ole enää lainkaan mukana. Eihän siellä ollutkaan kuin lompakko, passi, matkaliput, rahat, kamera ja neljä objektiivia, kuvauskopteri ja ajokortti. Mietin pitäisiköhän olla huolissaan.
Kysyin neuvoa miten toimia huoltoasemalta ja he sanoivat että paras tapa on ottaa suorayhteys SOS-tolpalta autobaanan poliisiin. Kiitin ja ajoin 500 metriä seuraavalle tolpalle. Siellä ei tietenkään ollut mitään puhelinnumeroita, ainoastaan jonkinlainen ambulanssinappi ja työkaluikoninen painike, jotka eivät vaikuttaneet kumpikaan tilanteeseen sopivilta. Yritin etsiä puhelimella netistä yhteystietoja. En löytynyt sieltäkään sopivaa numeroa, joten päätin soittaa yleiseen hätänumeroon 112. Mietin perusteluksi, että laukku on sen verran iso, että jos joku ajaa siihen 200 km/h päälle, niin voi sattua pahastikin. Asia eteni niin, että keskus ohjasi minut soittamaan poliisin yleiseen numeroon, joka on 110. Selitin taas tilanteen, annoin SOS-tolpan koordinaatit ja sain ohjeen odottaa poliisia paikan päällä.
Hetken odoteltuani minulle tuli kuitenkin soitto Berliinistä, ilmeisesti jostakin poliisikeskuksesta. Laukku oli löytynyt ja sen voi noutaa noin 30 kilometrin päästä Mainburgin poliisiasemalta. Mietin kuinka käsittämättömän hyvin tieto kulki viranomaisten välillä. Mikä mieletön tuuri! Laitoin koordinaatit Google-mapsiin ja lähdin reippaasti kaasutellen takaisin päin kohti Mainburgia.
Noin 10 kilometriä ennen saapumistani perille huomasin että poliisiauto vilkutti valoa ja sen katolle ilmestyi teksti ”Follow”. Ajattelin että voi helvetti, olenkohan ajanut kaiken lisäksi ylinopeutta tai jotakin muuta vastaavaa. Seurasin poliisiautoa rekkaparkkiin. Autosta astui kaksi poliisia, joilla toisella ole kädessään oma ajokorttini: ”This must be yours?”
Poliisit olivat huomanneet ilmeisesti FI-tunnuksen rekisterikilvestä, että olin mahdollisesti matkalla samaan paikkaan ja samasta syystä kuin he. Sain kaikki tavarani takaisin poliisiauton takaluukusta hyvin pienellä asfaltti-ihottumalla varustettuna. Täytyy kyllä sanoa, että Saksan poliisin toiminnasta jäi kokonaisuudessaan kerrassaan mahtava kuva.
Loppumatkasta oli hyvin tihkuista, kylmää ja tuulista. Fiilis oli kuitenkin kaikkea muuta. Pääsin perille Prahaan. Täällä ovat asuneet boiit, macromannit kunnes slaavit rakensivat Prahan linnoituksen 800-luvulla. Historian kerrostumia täältä löytyy ja mukavalta kaupungilta vaikutti heti kättelyssä.
Kävelyllä käydessäni sää oli jo hiukan parempi. Ruuaksi riitti käytännössä yksi hotdog, koska se oli rakennettu patongista ja 25cm makkarasta, hapankaalia ja sinappia mausteina. Aikamoista mättösapuskaa.
Huuhtelin sen alas mainolla tsekkioluella. Iltasella nappasin vielä muutaman absintin unijuomaksi. Olipahan päivä.
Reitti
München – Mainburg – Praha
Lisää kommentti