Aternum (nyk. Pescara) on loppujen lopuksi semmoinen paikka missä voisi jopa asua. Siellä ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä, mutta jotenkin se tuntui arkisen kotoisalta alkumatkan kohteisiin verraten. Kaupunki on melko moderni ja sillä on muutama kymmenen kilometriä huippulaatuista rantaviivaa Adrianmeren rannalla. Kaupungissa lomailevat lähinnä italialaiset itse, joten hinta- ja laatutaso oli ainakin parissa vierailemassani rantaravintolassa mielyttävämpi kuin aikaisemmissa paikoissa. Eilisen illallisen alkuruuaksi otin antipastin erilaisista paikallisista herkuista ja pääruuaksi risotto meren antimista. Yksinkertaisia ruokia, joita kehuin vuolaasti myös tarjoilijalle. ”Hei tämä on Italia”, sain nopean ja ylpeän vastauksen. Totta. Tämän ruoka-asian suhteen hyvä itseluottamus ei ole perusteetonta.
Aamulla oli tarkoitus herätä melko myöhään. Olin edellisenä iltana lukenut tarkasti sääennusteita, joka lupasi aamuksi ukonilmaa, mutta puolen päivän jälkeen sitten puolipilvistä. Kello kymmenen aikaan heräsin täyteen auringonpaisteeseen. Vilkaisin säätiedot uudestaan, ukonilman ennustettiin alkavan puolelta päivin. Onpas täällä ammattitaitoisen oloiset auguuripapit tuumasin. Pakkasin kamat nopeasti laukkuihin. Hain pyörän parkista hotellin oven eteen tarkoituksenani päästä mahdollisimman nopeasti matkalle kohti Arriminumia (Rimini). Hyvällä tuurilla kastuisin vasta loppumatkasta sen sijaan, että ajaisin ukkosmyrskyssä koko päivän.
Todellisuus paljastui reitin aikana. Ilmeisesti nämä lyhyen aikavälin sääennusteet tehdään aidosti antiikin menoja noudattaen, hakemalla tulevan tosiolevan tila kalojen sisälmyksistä ja lintujen lennosta. Tässä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä, sillä samaan Suomessa on aina laadittu pitkän aikavälin talousennusteet. Aurinko paistoi koko matkan perille asti.
Pyörä parkkiin ja hotellille. Varasin huoneen pariksi päiväksi lomailun ja varustehuoltotoimien innoittamana. Ajattelin ensin hoitaa pyykinpesun hotellin pesulapalvelun kautta. Hinnastoa tutkiessani havaitsin, että sukkien pesu (toki silitettynä!) maksaisi 6 euroa, ilman täyttä varmuutta siitä koskisiko tämä sangen korkealaatuiselta palvelulta haiskahtava hinta kokonaista paria vai pelkästään yksittäistä sukkaa. Tässähän saisi menemään oikein paljon denaareja hämmästyttävällä vauhdilla. Ihanan helppoa. Vilkaisin kalsarikasaani. Päätin etsiä sopivan itsepalvelupesulan. Semmoisia onneksi löytyi kaupungista, joten lähdin lenkille pyykkireppu selässä.
Pesulaan saavuttuani laitoin poletit koneeseen ja painuin lähikahvilaan oluelle, vaikka pyykkikoneen vaiheiden seuraaminen pyöreän ruudun läpi on jo itsessään varsin voimaannutava kokemus.
Muutaman tiimalasina käytetyn oluen jälkeen myös kuivausrumpu oli tehnyt oman vääjämättömän työnsä.
Matkan tavoite kulkea vanhoja roomalaisia pääteitä ei myöskään unohtunut tällä kertaa. Augustuksen riemukaari päättää yhden niistä eli via Flaminian, joka valmistui vuonna 220 eaa. Riemukaaressa on kyse senaatin keisari Augustukselle vuonn 27 eaa. tekemästä muistomerkkilahjoituksesta. Täällä antiikin yhden tien päässä vietän muutaman päivän ihmettelemässä nykymenoa puhtaissa kuteissa.
Reitti
Aternum – Ancona – Ariminum
Lisää kommentti