Florentian ilta oli hieno ja etruskien maan Etruria jäi vielä kokemuksiltaan myöhemmin täydennettäväksi. Viileämpi ilta teki kaupungista pyörivän ja värikkään.
Mahtisukujen spektaakkeleihin väsyneenä tasavaltalaisena janosin jo aamulla jo kohti uusia seikkailuja. Varasin majoituksen muutamaksi päiväksi järvimaisemiin Rooman keskustan sijaan. Otin kohteekseni Rooman pohjoispuolella sijaitsevan Lacus Sabatinuksen rannalle rakennetun Angularian kaupungin.
Reitti kulki ensin Argus-joen rannoilta vuoriston valtateitä pitkin Arritiumiin, josta saavuin loppupuolen miellyttäviä maalaisteitä järvimaisemiin Angulariaan. Kyseisestä järvestä kulki itseasiassa kaksikin akvaduktia tuomaan roomalaisille raikasta juomavettä. Pituutta molemmilla on yli 30 kilometriä, mikä on komea suoritus ilman mitään pumppuja. Lisäksi yksi antiikin Rooman pääteistä nimeltään via Cassia kulki järven ohi, joten paikka lienee ollut suosittu virkistäytymispiste jo ammoisina aikoina. Jos johonkin nykyiseen vertaisi, niin paikkakunta on vähän niin kuin Hyrylä sijaintinsa suhteen. Muiden elementtien arvioimisen jätän mielummin tuusulaiselle itselleen, mutta ehkä Tuusulanjärvi on Suomen Lacus Sabatinus, mene ja tiedä.
Mennäänpä asiaan. Lämpötila pysyi 30 asteen tienoilla koko päivän, joten ajaminen oli oikein mukavaa, ellei oteta niitä hetkiä huomioon, jolloin jouduin pysähtymään ruuhkassa tai liikennevaloissa. Suojavarusteet päällä tulee näissä keleissä välillä vähän kuuma.
Perille saavuttuani tajusin tulleeni oikein miellyttävään pikkukaupunkiin, jossa ajattelin viettää yhden ylimääräisen päivän ilman ratsaillaoloa. Roomalaisten kesänviettoranta syrjäkylillä olisi ehkä oikein hyvä paikka lukaista matkassa mukana oleva Marcus Porcius Cato vanhemman “Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja” 2200 vuoden takaa. Päivän lepo on myös perusteltavissa niin, että kyseinen varsin keskustalaishenkinen lukusuoritus vaatii vähintään viiniä, tallin rautahevoselle sekä vuoteen johon käydä.
Vuoteen hankkiminen ei ollutkaan niin selvää kuin ensin kuvittelin. Etsin aiemmin varaamaani hotellia ensin itsenäisesti puolituntia, tämän jälkeen kysyin sijannista paikallisilta, jotka eivät olleet hotellista kuulleetkaan. Viimeiseksi soitin hotellin numeroon. Kaveri luurin päässä ei oikein ymmärtänyt kun kysyin, että missä ihmeessä sijaitsette? “Sorry I don´t understand we are full booked today. Try again tomorrow…” Sillälailla ihan hyvin ymmärretty, kun olin jo maksanutkin etukäteen. Tuut tuut. Tilanneselvitys ja varausnumerot kaverille tekstarina uudestaan, pienet Tarantinon Jackie Brown tyyppiset kusetustunnelmat sisäiseksi tilaksi ja niin pois päin. Paikallista sukua lienee tuo amerikan veijari, ainakin latotanssi-ilmoitusten mukaan.
Kulttuureihin perustuvien stereotypioiden rakentaminen menee muuten aina pieleen, sillä hetken kuluttua kaverilta tuli tekstari, jossa luki varauksen olevan kunnossa. Lisäksi omistaja lupasi tulla noutamaan minut kertomastani osoitteesta, johon olin laittanut pyöräni parkkiin. Tummat sisäiset pilvet väistyivät. Usko klassiseen humanismiin kasvoi.
Todellisuudessa paikka paljastui mukavaksi B&B –majoitukseksi, jota ylläpitää oikein miellyttävä, hiukan hobittimainen italialaispariskunta. Sekaannus johtui siitä, että toinen osapuoli puhui puolienglantia ja toinen osasi vain puoliksi käyttää varausjärjestelmiä. Kaksi puolikasta tekee kuitenkin yhden. Huone oli sisältä viihtyisä kuin ruotsinkielinen Gloria-lehti, vaikka ulkopuoli rakennuksesta näyttää pornoklubilta. Ehkä kaksikasvoinen Janus-jumala vain ilveili hiukan matkamiehen iloksi. Tutti bene!
Sanasto
Fiorentia = Firenze
Etruria = Toscana
Lacus Sabatinus = Bracciano-järvi
Angularia = Anguillara Sabazia
Lacus Sabatinos Fennia = Tuusulanjärvi
Lisää kommentti